Väinön kannel: suomalaisuus ja musiikki
Koko ikäni olen ollut kovin järkevä arkijärkiseen suomalaiseen tapaan,
jolla selvittää koulunkin ongelmitta. Järki on ollut apunani
tunteidenmukaisuudessa, sekä omassa elmässäni että sosiaalisuudessa. Järjen
avulla olen ratkonut sen, miten tavoitteeni käytännössä voi toteuttaa. Tunteet
puolestaan ovat merkinneet elämäni mittasuhteet ja tuoneet elämänviisauden
näkökulman sinnekin, missä alunpitäen oli vain koulu tai työ. Tunteet ovat
kertoneet, miten elämänfilosofiset ongelmat ratkoa ja tuoda elintilaa sinne,
minne koulutettu järki ei sitä osaa tuoda.
Suomalaiseen jäyhään järkiperäiseen tapaan en ole ollut kovin
musikaalinen, mutta olen kokenut musiikin tärkeäksi elämässä ja maailmassa. On
tärkeää antaa tilaa tunteille, elämänviisaudelle, toimivalle sosiaalisuudelle,
aidolle syvällisyydelle ja vaikutelmien kielelle, johon järkikin perustuu.
Tunteidenmukaiset soivat kohdat kertovat onnistuneisuudesta, kun taas lättänät
soimattomat kkrrhhhh-äänet kertovat siitä, että pelkkien välineiden varaan
rakentaminen on johtanut umpikujaan, on lapsi mennyt pesuveden mukana. Se, mikä
soi, on tavoitteenomaista, syvällistä, toimivaa, sisällyksekästä ja
onnellistuttavaa, sosiaalisuudessakin kiehtovaa. Se, mikä ei soi, on mennyt
pieleen, jäänyt elottomaksi, rasittavan uuvuttomaksi, sisällyksettömäksi,
onnettomaksi ja voimattomaksi, usein keskenään ristiriitaiseksi. Musiikin kieli
kertoo onnistumisista, tavoitteista. Siellä, missä musiikki soi, pääsee hetken
verran beesaamaan paremmilla toimivammilla tekemisentavoilla, näkökulmilla,
katsomistavoilla, mielenvireillä, elämäntavoilla jne. Musiikki on kuin kartta
oikeaan - kartta jonka luontomme koskettavuuden ja oikeaanosuvuuden perusteella
rakentaa.
Musiikkiin saa kosketuksen paitsi kuuntelemalla, myös laulamalla:
äänessä onnelliset toimivat kohdat soivat kauniisti, kun taas tunnelmattomat
kkrrrhhhmaiset elämäntavan puolet eivät soi: ne kannattaa jättää pois laulusta,
joka kumminkin on malli, positiivinen esimerkki muille. Ajattelussa on
olennaista tavoittaa maailma sanojen takana. Samoin musiikissa tavoittaa
elämänkokemuksen kiehtovuus, sen elinvoimaisuus, musiikin nuottikirjoituksen
takaa, kuin nuotti olisi karttamerkki mutta elämänkokemuksen musiikki eli
maasto monimutkaisessa rikkaudessaan se ainoa merkityksellinen.
Tunnelmia on synkkiä tummia ja keveitä toiveikkaita vaaleita. Vaaleat
sävyt soivat korkeina sävelinä ja tummat matalina, joiden oikeat korkeudet
kokemus opettaa. Tunnelmasävyjen vaihtelu elämämme rytmissä luo musiikkimaiseman,
josta voimme poimia laulun. Se, mikä elämässä ja maailmassa on
merkityksellistä, koskettaa vahvasti tunteina, tunnelmina ja tunteenomaisina
vaikutelmina. Se myös soi vahvimmin musiikkina. Juuri siitä on olennaisinta
kommunikoida, juuri sitä meidän eniten kuunnella. Ja niin musiikki
vaistomaisesti opettaa meidät tekemään. Kauneus kertoo ideaaleista,
koskettavuus elämän perusvirrasta ja kiehtovuus toimivimmista näkökulmista:
juuri niihin sukeltaminen saa meidät olennaisten kysymysten äärelle ja johdattaa
onnistumisiin...
Katso myös http://musiikkipaivakirja.blogspot.com
Katso myös http://musiikkipaivakirja.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti