Taiteen arvostus näkemyksellisyytenä vai arvostamattomuus ja mielikuvitus

Jos teet jotakin, mitä et arvosta, teet noin vain lupia kyselemättä ja viimeistelet hiukan mielikuvitusta käyttäen, että kyllähän tämä kelpaa, kyllähän tämä on varsin hieno tuon alan työksi. Jos sitä sitten tuota alaa arvostava katselee aikaansaannostasi, niin hän miettii, miksi on näin tehty, miksi näin paljon mielikuvitusta, millainen tämä näkemys oikein on, kiehtova tavallaan mutta jotenkin ontto. Jos tuota alaa arvostava sitten itse ryhtyy puuhaan, niin usein ryhtyy anteeksipyydellen, että kun minä vain tällainen yritän näin hienoa, yrittää näkemyksellistä tai huolella tehtyä perusjuttua, mutta arasti kuin kunnioituksesta kumarrellen ja anteeksipyydellen eikä itseluottamusta ha halveksuntaa pursuen. Kumpi näistä sitten yleensä eksyy alalle? Se, jolla on itseluottamusta tottakai. Ihan pieleen menee ammatinvalinta kummaltakin silloin. Mutta jos Sinä, joka arvostat jotain alaa, tekisit rohkeasti vain oman näkemyksesi mukaan ja arvostaisit kunnioittavia enemmän kuin tietäväisiä, niin oppisit taitoja ja pääsisit haavealallesi, jolla Sinulla juuri on näkemystä ja noilla alasta piittaamattomuuttaan, arvostamattomuuttaan itsevarmoilla ja alan halveksunnassaan mielikuvitusrikkailla "pah!"-tyypeillä ei.
Katso http://nopeaoppisuus.blogspot.com  (Lue blogin varhaisimmat lyhyet kirjoitukset Haaveammattiin ja Miten oppia kaikki kerralla sekä Elämänohjeita osiosta kuvan alta kuvaan liittyvä ohje.)

Asiateksti kuin musiikki

Ks. http://musicalfactlanguage.blogspot.com/

Suomalaisuus ja musiikki

Väinön kannel: suomalaisuus ja musiikki

Koko ikäni olen ollut kovin järkevä arkijärkiseen suomalaiseen tapaan, jolla selvittää koulunkin ongelmitta. Järki on ollut apunani tunteidenmukaisuudessa, sekä omassa elmässäni että sosiaalisuudessa. Järjen avulla olen ratkonut sen, miten tavoitteeni käytännössä voi toteuttaa. Tunteet puolestaan ovat merkinneet elämäni mittasuhteet ja tuoneet elämänviisauden näkökulman sinnekin, missä alunpitäen oli vain koulu tai työ. Tunteet ovat kertoneet, miten elämänfilosofiset ongelmat ratkoa ja tuoda elintilaa sinne, minne koulutettu järki ei sitä osaa tuoda.

Suomalaiseen jäyhään järkiperäiseen tapaan en ole ollut kovin musikaalinen, mutta olen kokenut musiikin tärkeäksi elämässä ja maailmassa. On tärkeää antaa tilaa tunteille, elämänviisaudelle, toimivalle sosiaalisuudelle, aidolle syvällisyydelle ja vaikutelmien kielelle, johon järkikin perustuu. Tunteidenmukaiset soivat kohdat kertovat onnistuneisuudesta, kun taas lättänät soimattomat kkrrhhhh-äänet kertovat siitä, että pelkkien välineiden varaan rakentaminen on johtanut umpikujaan, on lapsi mennyt pesuveden mukana. Se, mikä soi, on tavoitteenomaista, syvällistä, toimivaa, sisällyksekästä ja onnellistuttavaa, sosiaalisuudessakin kiehtovaa. Se, mikä ei soi, on mennyt pieleen, jäänyt elottomaksi, rasittavan uuvuttomaksi, sisällyksettömäksi, onnettomaksi ja voimattomaksi, usein keskenään ristiriitaiseksi. Musiikin kieli kertoo onnistumisista, tavoitteista. Siellä, missä musiikki soi, pääsee hetken verran beesaamaan paremmilla toimivammilla tekemisentavoilla, näkökulmilla, katsomistavoilla, mielenvireillä, elämäntavoilla jne. Musiikki on kuin kartta oikeaan - kartta jonka luontomme koskettavuuden ja oikeaanosuvuuden perusteella rakentaa.

Musiikkiin saa kosketuksen paitsi kuuntelemalla, myös laulamalla: äänessä onnelliset toimivat kohdat soivat kauniisti, kun taas tunnelmattomat kkrrrhhhmaiset elämäntavan puolet eivät soi: ne kannattaa jättää pois laulusta, joka kumminkin on malli, positiivinen esimerkki muille. Ajattelussa on olennaista tavoittaa maailma sanojen takana. Samoin musiikissa tavoittaa elämänkokemuksen kiehtovuus, sen elinvoimaisuus, musiikin nuottikirjoituksen takaa, kuin nuotti olisi karttamerkki mutta elämänkokemuksen musiikki eli maasto monimutkaisessa rikkaudessaan se ainoa merkityksellinen.

Tunnelmia on synkkiä tummia ja keveitä toiveikkaita vaaleita. Vaaleat sävyt soivat korkeina sävelinä ja tummat matalina, joiden oikeat korkeudet kokemus opettaa. Tunnelmasävyjen vaihtelu elämämme rytmissä luo musiikkimaiseman, josta voimme poimia laulun. Se, mikä elämässä ja maailmassa on merkityksellistä, koskettaa vahvasti tunteina, tunnelmina ja tunteenomaisina vaikutelmina. Se myös soi vahvimmin musiikkina. Juuri siitä on olennaisinta kommunikoida, juuri sitä meidän eniten kuunnella. Ja niin musiikki vaistomaisesti opettaa meidät tekemään. Kauneus kertoo ideaaleista, koskettavuus elämän perusvirrasta ja kiehtovuus toimivimmista näkökulmista: juuri niihin sukeltaminen saa meidät olennaisten kysymysten äärelle ja johdattaa onnistumisiin...

Katso myös http://musiikkipaivakirja.blogspot.com

Lemmikkieläinten ja luonnon rakastaminen

Olen tässä ihmetellyt, mistä riippuu, että taiteellisuus joskus luonnistuu ja joskus ei. Mikä on onnistumisen tukena: taiteellisen näköinen ihastus, paikkakunnan kulttuuri, työväenopiston kurssi, hyvä taiteen oppikirja, tietynlainen musiikki tai tietty tapa kuunnella musiikkia, vai mikä? En huomannut, että mikään näistä riittäisi. Sen sijaan lemmikkikoirieni tyylistä ja sosiaalisuudesta pikkulintujen kanssa oppii luontevia elämänviisaita hahmotustapoja, taiteellisia kommunikaatiotapoja ja tunteikkaampaa elämänviisautta painottavaa tyyliä. Koko langanpäästa kiinni saaminen on luonnonrakkauden varassa, sen varassa että uskoo luontokappaleet viisaiksi.