Oma näkemys

Kun suomenkielinen suomalainen ihailee taidetta, on hänellä mielessään monta näkemyksen palasta siitä, mikä tuossa laulussa, runossa, kuvassa tms. on hienoa ja mitä hän myös muuta kaipaa taiteelta, miksi hän sitä arvostaa. Samalla mieleen nousee kysymys: "Miksi taiteilija on tehnyt juuri noin? Mistä johtuvat taiteen mielivaltaisuudet? Olenko huonompi, kun minun näkemyksestäni ne puuttuvat? Olen realisti, kaipaan elämänviisautta, joka kantaa elämäni uusille paremmille urille, tuntevammaksi ja onnelliseksi. En ole noin mielikuvitusrikas, tarkoittaako se, etten ole taiteellinen?" Jos sinulta kysyisi: "Mikä on elämässä tärkeää?", olisi sinulla selkeitä näkemyksellisiä syvällisesti mietittyjä vastauksia, edes jotakin sentapaista. Sellaista olisi taiteesikin. Jos sinulta kysyisi jostakin, mistä et tiedä etkä osaa mitään, niin jos vcastaisit, täytyisi sinun turvautua mielikuvitukseen ja voisit keksiä hienojakin satuja, esim. vastauksena kysymykseen: "Millaiset olisivcat Equadorin presidentin häät? Maalaa kuva!" ja tyylikäs ollaksesi höystäisit heittosi elämänviisauden kappaleilla ym. kivalla. Kuitenkin voisit yltää johonkin paljon enempään niissä asioissa, joita ymmärrät, arvostat, joista sinulla on kokemusta, aitoa elämänviisautta ja syvällistä näkemystä. Sinun on vain sallittava elämänviisautesi sanella tekemisentapasi, sillä käytännöt ovat usein syntyneet tyhmimpien mukana raahaamiseksi ja oma näkemys nostaa korkeampiin sfääreihin. Se, että suomalaisella on omaa näkemystä, ei merkitse elämänmakuisen viisauden korvcaamista nelosen oppilaan teknisellä teoreettiisuudella tai teknologiasta ihastuneen suorilla viivoilla ja ruutumuodoilla. Suomalaisen omakohtainen näkemys, hänen ajattelutaitonsa, ei tee ajattelusta hankalampaa työtä, joka kävelisi rasittavuutensa vuoksi taideteosyritelmien hengen yli, vaan suomalaisen omakohtainen ymmärrys raivaa tilaa kokemuksellisuudelle ja elämänmakuiselle elämänmyönteiselle tunteikkaalle elämänviisaudelle.